8/7/09

Kyykäärme junaradan varrella

Kun tulin Suomeen, elämäni ensimmäisenä talvena kun yritin oppia hiihtämään, minua varoitettiin lumikäärmeistä. Varmasti en ole ainoa, joka on uskonut siihen. Jo pienenä opin kunnioittamaan käärmeitä. Nicaraguassa on todella paljon käärmeitä, noin 98 erilaista käärmelajia ja ne voivat olla hyvin värikkäitä. Sanoisin, että pienille tytöille ne voivat olla kohtalokkaan kauniita. Jotkut niistä muistuttavat värikkäitä hiusnauhoja.

On vain opittava elämään käärmeiden kanssa, mutta valitettavasti tropiikissa kaikki eivät ajattele niin ja siksi käärmeitä tapetaan.

Joitakin vuosia sitten vuoden valokuvaksi Suomessa valittiin sellainen valokuva, jossa tiellä oli auton alle jäänyt kyyemo poikasineen. Valokuva oli paljastava ja se voisi olla mistä tahansa maasta.

Kyykäärmeet kuuluvat Suomen kesään siinä missä mustikatkin. Lasten ja lemmikkien puolesta olemme huolissamme ja syytä onkin. Itse olen huolestunut, en käärmeiden takia vaan siksi, että lapset ja lemmikkieläimet voivat tietämättään astua käärmeen päälle ja joutua sen puremiksi. Lapsille voi laittaa kumisaappaat.

Viimeksi tapasin kyykäärmeen appivanhempieni mökillä. Meren rannalla hellepäivinä se on tuttu vieras. Kyyn näkeminen on kieltämättä pysähdyttävä hetki. Ei se kuitenkaan ole sen kummempaa kuin hirven kanssa nenät vastakkain joutuminen.

Omalla pihallanikin näin kyykäärmeen kolme vuotta sitten. Viime vuonna näin vaskitsan. Asun junaradan läheisyydessä metsän ja pellon välissä ja haluaisin tietää, voiko junaradan aiheuttama tärinä vaikuttaa siihen, etteivät kyykäärmeet viihdy tontillamme. Hyvä niin, mutta haluaisin joka tapauksessa tietää.